Miks mun sydämeen sattuu joka kerta ku näen sen nimen?
Miks musta tuntuu, ku joku puukottaisi mua joka kerta ku ajattelen sitä?

Miks mie luotin ja uskoin siihen, et se välittäisi musta edes sen verran et se ei tekis tästä näin vitun vaikeaa mulle?

Miks mie ootin et

Magic of Tinder

Kirjotan Tinderissä seittämälle miehelle yhtä aikaa.

Uusiseelantilainen Nick kertoo perheestä, 2 poikaa ja epäonnistunut parisuhde. Rakastaa ruuanlaittoa ja suuseksiä. Halusi tietää, voisinko olla äitipuoli hänen pojille. Ehkäpä.

Riihimäkeläinen Lasse on lääkäri joka flirttailee omituisesti. Voidaanko nähdä?

Iiro arvostaa mun musiikkimakua ja työskentelee postilla. Tosin sillä on silmälasit ja sen ulkonäkö on semi outo..

Lauri Espoosta vaikutti kivalta.. Tyhmät jutut eikä se osaa kirjottaa. Pass.

Janne haluaa tietää kuinka mustasta huumorista mie tykkään. Vastasin, et hyvän maun rajoissa.

Jesse on vitun tylsä ja Jonilla on ruma tukka.


Omituista on se, että tuntee itsensä super yksinäiseksi, vaikka puhelin huutaa koko ajan.

Puhuin Nickin kanssa siitä, kuinka maailmassa on yksi the one kaikille, mutta onko mahdollista, että sie et oo se the one sille sun onelle? Ehkä. And it fucking sucks.
Englanniksi kirjottaminen saa kertomaan paljon enemmän semmosia asioita mitä ei oo ajatellu kertovansa. Se tuntuu semmoselta peitolta jonka alla voi paljastaa salaisuuksia.

********************
Oon oppinu paljon uutta viimisen viikon aikana. Vihaan itteäni edelleen yhtä paljon.
Kymmenestä psykoterapeutista yksikään ei ilmeisesti voi ottaa mua.
Askarteluveitsi on kivempi ku partaterä ja seinille huutaminen ei välillä auta.


x

Bear hug

Mie oon monesti miettiny, millä onnellisuutta mitataan.
Kuinka hyvää oloa mitataan.
Litroina, kiloina, minuutteina vai?

Mie mittasin sitä mtllä.
"katotaanko sulle seuraava aika taas kahen viikon päähän?"

"mulla on niin täysjärkinen olo et katotaanko se aika kolmen viikon päähän?"

Mie tiesin melkein heti, että se oli tyhmä valinta.
Kysyin Jltä illemmalla teinkö viisaan valinnan ja vastaus kerto mulle sen.

Se tapahtui keskiviikkona. Siitä lähtien asiat tuntu väärältä.
Keskustelu tuntu väkinäiseltä.
J tuntu erilaiselta.
J ei tuntunu enää samalta.
Se ei ollu enää bumbum.

Jotain muuttu.

Perjantaina mulle tuli paha mieli, luulin että J olisi lähtenyt ostoksille mun kanssa, niinkuin aikaisemmin minua seurakseen pyysi. J otti mukaansa O:n.

Lauantaina piti nähdä. J puhui kuinka kiitoksena kaapin kasaamisesta mentäisiin syömään. Mie halusin juhlia mulle isoa asiaa. Sain täydet työtunnit.

Lauantaina viesteihin ei kuulunut vastausta. Henkeä alkoi ahistaa ja pelko hitaasti nousta. Facebook kertoi kuinka paikalla oli oltu, mun viesteihin vaan ei reagoinut mitään.

Sunnuntaina sama jatkui. Pelottaa, että jos jotain on tapahtunut. Koitin soittaa taas, jokainen puhelimen tuuttaus tuntuu puukon iskulta.
Laitoin viestin; nyt on hätä.
Ei vastausta.

Pelko muuttuu epätoivoksi ja epätoivo vihaksi. Viha muuttuu suruksi ja suru kyyneleiksi.

Keskiviikon painajainen muuttuu todellisuudeksi.
Monen viikon onnellisuus paljastuu valheeksi.

Miksi vauvoilla on self-destruction nappi?

en edes muista kuinka pitkään oon miettiny tätä.
ja joo tiiän ettei se välttämättä mihinkää tuolta päästä katoa vaikka sen kirjottaa.

toivossa on hyvä elää.

"A family is a place where minds come in contact with one another. If these minds love one another, the home will be as beautiful as a flower garden. But if these minds get out of harmony with one other it is like a storm that plays havoc with the garden." the budha

mulla on hirveä vauvakuume. haluan lapsia. monikossa. haluan perheen jolle tehdä ruokaa töiden jälkeen. haluan lapsen joka herättää mut keskellä yötä vain tullakseen mun viereen nukkumaan.

kati sai tytön joku aika sitte. äiti kutsuu itteään sen tytön mummiksi. mun tekis mieli huutaa ja riehua joka ikinen kerta ku kuulen sen. äitillä ei oo mitään tekemistä sen kakaran kans. varamummi ehkä, ehkä!

mitä jos mie olisin nyt raskaana?

mulle tulee vaikka migreeni- oksennustauti ja helvetti yhtäaikaa. O ja J on töissä. mihin mie sen kakaran laitan?

mulla ei oo eikä tule olemaan semmosta suojaverkkoa ku ns. normaaliperheellä. sillon kun me ei oltu kotona oltiin mummilassa. aina on ollu paikka mihin mennä- oli lapsena- oli 16 vuotiaana ja oli 22 vuotiaana. nytki voin vaan soittaa ja aina löytyy peti ja kattilallinen ruokaa. 

mie haaveilen jostain lemmikistä. oon haaveillu jo ihan vitun kauan. 

MIE EN VOI OTTAA EES VITTU HAMSTERIA, koska mulla ei tuu ikinä olemaan paikkaa mihin saan sen hoitoon. ei äiti ja H sitä ota.

mihin vittuun se mun kakara sit vois mennä?

mie en oo ikinä halunnu lapsia, enkä perhettä enkä sitä valkosta aitaa ja perunamaata. 

-ihminen ei halua perhettä, ennekuin löytää oikean ihmisen jonka kanssa sen perustaa.

x

Seittämän sekuntia

Mun pää on yhtä aikaa enemmän sekaisin ku aikoihin ja selkeämpi ku miesmuistiin. 

Mie näen sen.

Mie ymmärrän miksei mie ja J toimittu yhessä. 

Me ollaan yhtäaikaisesti liian samanlaisia ja liian eri kulttuureista.

Nyt kun oon irrottautunu ja irrottanu itteni siitä ajatuksesta, että J on se ihminen jonka kans haluan olla ja se kuinka paljon rakastan sitä on muuttunu menneeseen muotoon.

Nyt ku mie näen J:n, ei mun vatsan pohjassa ole perhosia, ei koppakuoriaisia eikä edes ampiainen. 

Kun mie näen J:n kasvot ei mun mieleen tuu viha sen tavasta kohdella mua tai se kuinka mie halveksuin sitä sen suusta tulleiden sanojen takia.

Mun ei pitäny päästä yli rakkaudesta J:tä kohtaan vaan mun piti päästä yli siitä vihasta jota tunsin. 

Rakkauden ja vihan raja on niin pieni. Ja mie taisin olla sen rajan väärällä puolella...

"Fairy tales do not tell children that dragons exist. Children already know that dragons exist. Fairy tales tell children that dragons can be killed."

G.K. Chesterton 

Mie tapoin mun lohikäärmeen istuen ja kuunnellen renkaista tulevan ilman pihinää. 

Yks keskustelu, niin vapaana ja avoimena ja alastomana. Mie näen kuinka ne kahleet eka aukes ja sitte tipahti helisten maahan. Vaatteet oli niinku panssari ja ilman niitä kaikki tuntuu eriltä.

Pitää muistaa oma arvo. Mua ei tee huonommaksi se kenen kans mie vietän aikaani tai kuka se on joka tekee mut onnelliseksi. 

Mie haluaisin, että ne ihmiset mun ympärillä kuuntelis mua. Haluan pystyä kertomaan kuinka mulle tehtiin ruokaa tai kuinka nauroin maha kippurassa tyhmille jutuille ilman arvosteluja ja tuomitsemista. Ilman kommentteja kuinka joku on narkkari ja vetää nappeja 247 tai kuinka sillä on miljoona naista ja se haluaa vain seksiä. 

Mun vaan piti tajuta se, että sen mun pään sisällä olevan helvetin ovet voi välillä sulkea. Siellä ne asiat edelleen on ja kukoistaa, mutta siellä ne saa ollakin.

Mie haluan nyt tehdä juuri niinkuin minä haluan. Jos ne ihmiset oikeesti rakastaa mua ne ottaa kopin sit jos asiat on päin vittua ja ne helvetin ovet aukeaa.

Nyt ne on kiinni, koska mie laitoin ne kiinni. Koska minä Noora Maria Otteljaana laitoin ne ovet kiinni.

Fifty shades darker

Katottiin just fifty shades darker.
Anan ja Christianin suhde on ihan sairas. Christian on kokenu lapsena semmosia asioita jotka saa sen ajattelemaan asiat erillälailla. Nooh Christian on sadisti joka nauttii siitä, että saa rankaista naisia jotka näyttää hänen biologiselta äidiltä...

Mie jotenki samaistua Christianiin. Mie rankaisen itseäni valitsemalla ja rakastumalla miehiin jotka saa mussa asiat sekasi. Semmosia miehiä joiden vuoksi mun pää on sekasi ja jotka toiminnallaan kietoo mut pikkusormensa ympärille niin, etten kykene elämään ilman niitä.

Aamulla tulee viikko siitä kun lähin.
Viikko siitä kun viimeisen kerran näin Jussin.

Tämän viikon aikana oon käyny läpi joka ikisen tunteet inhosta vihaan, kuvotuksesta häpeään ja rakkaudesta ikävään.

Christian vannoi Anastasialle muuttuvansa, koska Ana on tärkeintä, kaikessa. Ana oppii pitämään samoista asioista kun Christian ja Christianin oppii unohtamaan ne asiat jotka menevät yli Anastasian halujen.

Jussi kertoi Nooralle, ettei keksi yhtään hyvää syytä jatkaa elämää yhdessä. Jussi ei ikinä opi rakastamaan Nooraa samoin kuin Noora rakastaa Jussia.

Noora vannoo Jussille pystyvänsä elämään Jussin toiveiden mukaisesti, mutta ei pysty päästämään irti niistä muutamasta kohdasta jotka menevät Nooran tarpeiden ja ymmärryksen yli. Jussi ei voi oppia elämään noiden asioiden kanssa.

Nooran sydän särkyy miljooniksi pieniksi paloiksi, Jussin jatkaessa elämäänsä onnellisen sinkkuna eteenpäin.

The end

X

Pros and cons of me

Sanoit, ettet oo keksinyt mitään hyvää syytä olla mun kans.
Yhtään ainutta

Kerroin Samille.

"ei ole kun yksi syy. Se ei tuu koskaan saamaan parempaa"

**********

Tänään mulla on ikävä sua. Kaks päivää meni jo ihan hyvin. Tänään ei.

Näin unta, että nukuit mun vieressä ja herään sun lämpimässä kainalossa sun kuorsaukseen, tunsin sun käden mun päällä, masun mun selässä ja hengityksen mun niskassa.
   Heräsin Natan hepuliin.
Aamu alkoi pettymyksellä.

Tämä odotus vois olla jo ohi. Tiedän jo, ettei ole syytä olla mun kans enää. Ne syyt jotka sai sut haluamaan kuukausi sitten on kuollu.

Makasin aamuyöllä kiroten aurinkoa ja sitä miksei se laske.
Mietin kuinka tämä tapahtuu juuri nyt. Mie oon täällä, halusin pitää taukoa seksistä ja sie aloitat uuden elämän.
Sun asunnossa ei oo syytä, etten voi tulla sinne, olla sun kans. Paitsi se jos pyydät, että haluat olla yksin.
Kunhan se ei ole sunnuntaina kun ei olla nähty koko viikkoon...

Haluaisin soittaa ja kertoa mitä ollaan tehty ja kuinka ikävä mulla on sua.
Mut sie nautit sun sinkkuudesta. Ja todennäköisesti nautit siitä niin paljon, ettet edes muista mun nimeä enää..


X